Nokia haastaa Applen - Tero Ojanperä Fast Companyn kansikuvajutussa

Fast Company nostaa syyskuun numerossaan etusivulle Nokian Tero Ojanperän. Lehti rankkasi hiljattain Ojanperän, joka on alusta asti vastannut Nokian Ovi-konseptista, seitsemänneksi sadan luovimman henkilön listallaan. Usean sivun artikkelissa haastetallaan myös muun muassa O-P Kallasvuota, joka kertoo Nokian muuntautumisesta mediayritykseksi.



Ei pelkkä sisältöbisnes, vaan mikä?

Nokian siirtyminen sisältöbisnekseen on mullistavaa ja samalla yritys ottaa suoraan mittaa Applesta. Tavallaan terminologia on hieman jäljessä, sillä ”sisällöntarjoaja” tai ”mediayritys” ei varsinaisesti kuvaa Applen tai Nokian toimintaa. Sisällön lisäksi yritykset tarjoavat ekosysteemin kehittäjille sekä luonnollisesti alustan (lue: puhelimet), jolla sisältö jaetaan ja kulutetaan. On sinänsä harmi, ettei tätä asiaa käsitellä suoranaisesti Fast Companyn artikkelissa.

Suositeltavaa lukemista on Fast Companyn elokuun numerossa ilmestynyt juttu Amazonin ja Applen taistosta kirjojen suhteen. Jutun avulla saa erittäin hyvän kuvan siitä, kuinka alustaan sidottu sisällön jakelu ja kulutus mullistaa mediabisneksen.


Kenen kanssa Nokia taistelee?

Viime aikoina suuret laitevalmistajat ovat ryhtyneet myös sisällön jakelijoiksi. Apple ja Nokia painivat kuitenkin omassa sarjassaan. Alustan ja jakelun suhteen merkittäviä konseptuaalisia eroja ei ole esimerkiksi Sonyyn, Nintendoon tai Amazoniin nähden. Suurin – ja kenties ratkaiseva – ero syntyy sisällöntuotannossa. Siinä, missä edellä mainutut kolme itse päättävät jaettavasta sisällöstä, Nokia ja Apple tarjoavat käytännössä kenelle tahansa mahdollisuuden kehittää pelejä ja ohjelmia, joita koko käyttäjäkunta voi ladata. Tämä puolestaan mahdollistaa tarjonnan pitkän hännän, sillä sovelluskehittäjiä on yksinkertaisesti enemmän kuin useammassa yrityksessä on yhteensä työntekijöitä.

Volyymin saavuttaminen pitkän hännän avulla on tuottoisaa. Nokian nykyisellä tulonjakomallilla yritys saa 30% kaikesta, mitä Oven kautta myydään.

Chris “Long Tail” Andersonin uusi kirja ei yllätä

Viime torstaina julkaistiin Wired-lehden päätoimittaja Chris Andersonin uusi kirja nimeltään ”FREE – The Future of a Radical Price”. Kirjaa lupaa otsikkonsa perusteella povata maksuttomien bisnesmallien tulevaisuutta. Todellisuudessa tulevaisuutta käsitellään vajaan kolmensadan sivun mittaisessa kirjassa reilun parinkymmenen sivun verran. Leijonanosan kirjasta Anderson on pyhittänyt pohdinnalle hinnoista, taloushistoriasta ja piratismista.

Kirjassaan Anderson jakaa ilmaisuuteen perustuvat bisnesmallit kolmeen kategoriaan:

Ristikkäistuki: sisäänheittotuotteet, joiden tappiolla pyritään kasvattamaan toisen tuotteen myyntiä
Kaksipuoliset markkinat: yrityksellä on kaksi markkinaa, jotka pyritään tuomaan yhteen. Esimerkiksi lehden lukijakunta muodostaa kiinnostavan markkinan mainostajille ja osalla mainostuloja pidetään lehden tilaajahinta alhaisena
Freemium: Asiakkaista valtaosa käyttää tuotetta maksutta ja vain pieni osuus siirtyy käyttämään maksullista palvelua. Esimerkiksi Flickristä on olemassa maksullinen lisäpalvelu.

Lisäksi Anderson nostaa esille ei-rahalliset markkinat. Esimerkiksi Wikipediaa eivät tuhannet käyttäjät muokkaa maallisen mammonan takia, vaan omaksi huvikseen ja oman häntänsä nostamiseksi.


Tulevaisuudessa tuotanto on lähes ilmaista?

Andersonin keskinen mantra on, että riittävällä volyymilla tuotteen rajakustannus digitaalisessa maailmassa laskee niin lähelle nollaa, että tuotteen voi antaa ilmaiseksi – kunhan toimii jonkun kolmen mainitun mallin puitteissa. Mitään yhtä mullistavaa ajatusta kuin esimerkiksi ”pitkä häntä” tästä teoksesta ei kannata odottaa. Syy lienee myös ilmeinen, sillä Anderson ei varsinaisesti ole keksinyt mitään uutta, vaan on koostanut olemassa olevia ajatusmalleja yhdeksi paketiksi.


Andersonin viha-rakkaussuhde taloustieteeseen

Kirja alussa Anderson totetaa, ettei taloustiede ole kyennyt selittämään ilmaisuutta kovin selkeästi. Silti teoksessa vilisee runsaasti taloustieteellisiä termejä ja talousteorioiden osia. Myös monessa kohtaa Andersonin perustelut nojautuvat nimenomaan talousteoriaan.

Päällisin puolin jää tunne, että fysiikkaa ja kvanttimekaniikka opiskellut Anderson on harhaillut Wikipediassa napsien sieltä täältä sopivia palasia taloustiedettä ajatustensa tueksi. Tiedetään varmuudella, että Anderson on tehnyt runsaasti kirjansa taustaselvitystä Wikipediassa – siitä on jälkenä useat kohdat, jotka on kopioitu suoraan ilman viittauksia alkuperäiseen lähteeseen.



Chris Andersonin kirja "FREE - The Future of a Radical Price" on tilattavissa Amazonista sekä ladattavissa maksutta Google Booksista.

News to Screen lähti näytönsäästäjien taivaaseen

Pillit pussiin lisärahoituksen puutteen vuoksi laittanut News to Screen ehti porskuttaa reilut 15 kuukautta lanseerauksesta viime vuoden maaliskuussa. Käyttäjiä News to Screen sai haalittua kasaan reilut 100 000 kappaletta, joista mediakortin mukaan noin 74 000 käytti palvelua aktiivisesti. Mihin vauhti loppui?

Vaikka News to Screenin palvelulla on 29 euron hintalappu, suurin osa käyttäjistä saatiin yhteistyökumppaneiden kautta maksuttomilla latauksilla. News to Screenin jakelijoita olivat muun muassa opiskelijajärjestö, matkatoimisto, ekonomiyhdistys sekä vähittäiskauppaketju. Erään urheilujoukkueen kannattajia varten räätälöitiin erityisversio, joka pukkasi käyttäjän ruudulle uutisia fanittamastaan joukkueesta.


Millainen oli ansaintamalli?

News to Screen kertoi lanseerauksen aikoihin Tietokone-lehdelle, että tavoitteena ei ollut niinkään myydä palvelua kuluttajille, vaan myydä softa yrityksille ja organisaatioille näiden asiakkaille ja jäsenille annettavaksi. Fast & Loudin tietojen mukaan kuitenkin esimerkiksi eräälle liitolle News to Screen maksoi euron jokaisesta käyttäjästä, joka käytti palvelua vähintään kerran viikossa seurantakauden aikana. Eräälle hyväntekeväisyysjärjestölle News to Screen puolestaan lahjoitti softan ohessa maksutonta mainosaikaa. Omat kustannuksensa palvelun pyörittämiseen toi luonnollisesti palveluun hankittu STT:n sisältö.

Palvelun todellinen rahavirta olivat käytännössä mainostulot. Kiristyvässä taloudessa tosin monen yrityksen mediabudjetteja on karsittu, mikä varmasti loi ahdinkoa muiden mediayhtiöiden tapaan myös News to Screenille. Kontaktipalkkiolla myytävä nettivideomainonta saattaa olla printti-ilmoitusten kanssa ensimmäisenä sijalla, kun budjettia lähdetään tiivistämään.


Jotain positiivista sentään jäi käteen

News to Screenillä riitti kuitenkin optimismia loppuun asti ja yritys lähti verkkomedioiden juomaseurasta jättäen lasin puolitäyteen. Nimittäin yrityksen reilu kuukausi sitten toimittaman lehdistötiedotteen mukaan lähes puolet kuluttajista uskoo talouden lähtevän nousuun ensi kevään aikana. Olisihan asian voinut muotoilla niinkin, että yli puolet kuluttajista ei usko talouden lähtevän nousuun ensi keväänä.

Positiivista News to Screenin hankkeessa oli ainakin se, että tuli todistettua, ettei selainpohjaisten palveluiden aikakautena ole täysin mahdotonta levittää koneelle asennettavaa softaa kuluttajien joukkoon.



Juttuvinkki: Fast & Loud kirjoitti News to Screenin lanseerauksesta reilu vuosi sitten.

Mainioita mainosbokseja verkkomedioissa - onko tilannetaju seuraava trendi?

Jos bannerimainosten alkuaikana poikkeavuus, räikeät värit ja vilkkuvat animaatiot olivat pop, niin onko seuraavana vuorossa verkkomainosten ympäristöön mukautuminen? Tällaisen kuvan antavat ainakin kaksi mainosboksia Oikotiellä ja Ilta-Sanomien etusivulla. Kummatkin osoittavat mainostajan tilannetajun olevan kohdillaan.

Asunnot.fi on Lemminkäisen sivusto, jonka kautta voi hankkia asunnon kyseisen yrityksen rakentamista taloista. "Aina ei kannata odottaa oikotietä", kertoo mainos ja pyöräyttää ruutuun videon parista, joka oikaisee suon yli. Oivaltavaa - tai peräti sivaltavaa - on se, että mainos pyörii nimenomaan Oikotiella ja pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon hankalille oikoteille.















"Fressit Kuulumiset"-boksissa ei suinkaan tehdä nostoja Sanoman toisista uutismedioista, vaikka ensisilmäyksellä siltä vaikuttaakin. Kyseessä on Finnkinon nokkela ajatus mainostaa uusia elokuvia Ilta-Sanomien sivuilla. Esimerkiksi klikkaamalla uutista "Maailman vaikutusvaltaisin salaseura on edelleen aktiivinen" päätyy Enkelit ja Demonit -elokuvan osioon Finnkinon sivuilla.

















Fast & Loud suorittaa ylimääräisen hatunnoston Finnkinolle siitä, että "Uutislaatikko" toimii mainiosti ilman erillistä kampanjasivua. Oivallus tapahtuu välittömästi, kun huomaa linkin vieneen elokuvan infosivulle. Tempaus on yksinkertainen eikä sen ymmärtäminen edellytä turhia selittelyjä.